Have a nice day //Koji ja DS

Takashi

Oli kirkas aikainen iltapäivä, kun mustahiuksinen mies saapui vanhojen raunioiden luokse. Hän oli päättänyt tulla katsomaan miltä vanhat rauniot näyttäisivät ja ne näyttivät ihan siltä miten niitä oli kuvailta. Ruosteitia vanhoja talon romuja, joissa kasvoi jopa köynnöksiä. Näköjään täällä ei arvostettu mitään vanhaa, joten rauniot oli jätetty tänne oman onnen nojaan. 'Kuinka surullista.' Mies sanoi ja haukotteli. Hän oli nukkunut yöllä jopa melkein 11 tuntia ja häntä nukutti edelleen. Ehkä hänelle oli jäänyt silloin tällöin univelkoja ja hän ei ole saanut kaikkia univelkoja nukuttua vielä. No, se ei ollut tärkeää vaan tärkeämpää saattoi olla se, miksi hän oli ylipäätänsä tullut tänne. Hänelle oli toissapäivänä tullut puhelu, että hän saisi jälleen töitä ja eilen illalla tuli varmistus siitä mitä hän joutuisi tekemään. Hän saisi levätä vielä tämän päivän, joten hän oli päättänyt tulla kaikista hiljaisempaan paikkaan, mitä täältä saattaisi löytää. Hän ajatteli, että tutkisi tätä paikkaa tämän päivän ajan. Illalla hän tekisi kaikki valmistelut seuraavaa päivää varten.

Takashi käveli pitkin raunioita. Hän pysähtyi yhden seinän kohdalle ja pyyhkäisi kädellään siitä. Hän näki seinällä hassun näköisiä kuvioita, joita hän jäi tuijottamaan vähäksi aikaa pitäen kumminkin totisen naaman koko ajan kasvoillaan. Seuraavaksi hän huomasi, että hänen mustalle puvulle oli mennyt pölyä, likaa, jotain kumminkin, joten hän päätti pyyhkäistä kädellään pölyn pois. Hän pyyhkäisi vielä pari kertaa ennen kuin nosti katseensa ympärilleen. Raunioilla oli täysin hiljaista, ei minkään näköisiä ääniä, ei edes eläimiä tai ihmisiä. Näköjään tämä oli oikeasti hiljaisin paikka koko Terrassa. Takashi huokaisi ja lähti tutkimaan ympäriöstiä lisää. Hän nosti reppuaan paremmin hänen olkapäälle. Reppu oli ollut koko ajan hänen mukanaan. Repussa sattui olemaan eväitä, jos sattuu tulemaan nälkä jonkun ajan päästä. Siellä oli myöskin käsiase, jos sitä sattuu vaikka tarvitsemaan. Takashilla oli aina jonkun näköinen ase mukanaan. Mies vilkaisi vielä taakseen, jos sattuisi vaikka näkemään siellä jotain mielenkiintoista.

Jim keskittyi, piti katseen tiukasti edessä ja keskittyi. Hän eteni rauhallisesti vanhankaupungin läpi. Kaasukahvaa kokoajan löysällä pitäen. Eihän tässä poliiseja perään haluttu eihän? Mekaanikko ohitti kaikki ne vanhat rakennukset, jokaisen suljetun puodin, kuitenkaan huomiotaan niihin kiinnittämättä. Nyt ei ollut aikaa katsella paikkoja, vaikka ei tässä osassa Terraa oltu pitkään aikaan käytykkään. Hänen pitäisi päästä äkkiä, mutta rauhallisesti ajaen pois ns. yleiseltä alueelta. Kuka nyt haluaisi jäädä kiinni ultraviritetyn moottoripyörän selässä. Tai no, jos sitä enää moottori pyöräksi voisi sanoa. Pyöräthän puuttuivat kokonaan ja tilalle oli asetettu leijunta systeemit, kuten kaikissa tämänpäivän kulkuneuvoissa.
Jim ohitti vankilan hidastaen entisestään. Hänen silmänsä laajenivat. Miten kukaan pysyi hengissä tuollaisessa rotankolossa?! Helpotus kulki miehen koko kehon lävitse kun hän lopulta pääsi kauemmas tuosta rakennuksesta. Kauemmas viimeisistäkin sivistyksen ja hälinän rippeistä. Nyt kuitenkin, olisi huvin aika!

Mekaanikko kiskaisi kaasun pohjaan ja kiihdytti kohden raunioita. Siellä olisi hyvä kokeilla pyörää. Ei poliiseja, eikä siviilejä häiritsemässä. Jim katseli kypäränsä läpi ohi sujahtavia sammalleen peittämiä rakennuksia ja nautti olostaan. Kaikki jännittyneisyys katosi. Että hän osasi nauttia pyörällä ratsastamisesta. Moottorin hyrinästä korvissa, ilmavirrasta joka kulki vaatteiden lävitse vauhdin kiihtyessä. Täydellistä.
Taidokkaasti mies pujotteli tuhoutuneiden rakennusten välistä väistämättä mitään isoakivelohkaretta pienempää. Nyt hän oli lajissaan, eikä osannut varoa mitään tai ketään.

Kolmaskin henkilö asteteli raunioiden liepeelllä. Tämän tumman takin helmat hieman heiluivat kevyessä tuulessa ja kävelyn tahtiin. Hän piti ympäristöä tarkasti silmällä. Tosin täällä se ei ollut vaikeaa, kun suunnilleen mitään ei ollut täällä. Joten suurtakaan vaaraa ei tainnut olla. Mutta mikä vain voisi yllättää, joten tarkkana olisi pysyttävä. Vaikka ei tässä vaaraa paljoa ollut. Gyula ei vain tahtonut mennä uudestaan kunnostettavaksi. Joskus oli ollut aika lähellä lopullinen tuhoutuminen, niin lähellä. Onneksi harva tiesi, miten androidin sai lopullisesti tuhottua. Tai ainakaan sellaista, kuten Gyula itse. Hyvin kestävää yksilöä. Se oli vain hänen etunsa. Henkivartijana se oli vain enemmän etu, kun ei kuollut jos ammuttiin rintaan. Monet yllättyivätkin, kun eivät tätä herraa saaneet hengiltä tyypillisin keinoin.

Androidi oli vielä nopeakin massastaan huolimatta, luulisi nyt että suurinpiirtein tonnin painoinen olisi hidas. Mutta ei, kun oli se nykytekniikka ihmeellistä.
Gyula pysähtyi hetkeksi ja lähtikin pian taas liikkeelle, kääntyen pienelle kujalle.

Takashi

Mies jatkoi kävelemistä kaikessa rauhassa, kunnes kuuli aivan yhtäkkiä lähistöltä kulkuneuvon ääntä. Ääni ei ollut kovin kova, mutta kuului kumminkin. Mies alkoi tähyilemään ympärilleen ja yritti saada selvää mistä ääni kuului. Yhtäkkiä hän tajusi sen tulevan hänen takaansa ja ääni koveni koko ajan. Takashi kääntyi katsomaan taakseen, mutta ei nähnyt mitään. Sieltä oli kumminkin tulossa jotain ja se tuntui tulevan vielä todella kovaa vauhtia. Yhtäkkiä Takashi näki vilaukselta jotain puiden takaa ja se näytti olevan moottoripyörä. Se katosi kumminkin samantien joidenkin talojen taakse ja kiersi samantien Takashin sivulle.

Yhtäkkiä mustahiuksinen tajusi, että toinenhan oli ajamassa suoraan häneen päin ja hänen totinen ilmeensä muuttui samantien järkyttyneeksi. ''Mitä helve-!?'' Hän kumminkin keskeytti lauseensa ja päätti väistää tuota hullua, joka ajoi tuolla moottoripyörällä tuhatta ja sataa. Mies hyppäsi nopeasti sivulle ja alkoi nojaamaan seinään, jonka viereen oli kierähtänyt. Pyörä syöksyi hänen ohitseen ja mies nojasi edelleen seinään. Hän oli muuttanut kasvonsa jo tympeäksi, koska häntä ihmetytti, miten joku voi tulla tuolla tavalla tulla häiritsemään rauhaa ja yrittää ajaa vielä ihmisten päälle. Tai no, kait toinen oli luullut ettei täällä olisi ketään, joten hän oli tullut tänne vain hurjastelemaan pyöränsä kanssa. Siltikin miestä suututti, kuka ei suuttuisi, jos joku yrittäisi ajaa päällesi?

Samassa Takashi huomasi jonkun muun hieman kauempana. Joku violettihiuksinen mies, jolla oli pitkä takki päällään. 'Mikä ihmeen friikkien kokous täällä on meneillään?' Mustahiuksinen mietti päässään ja katsoi kummastuneena tuota paikalle ilmestynyttä kolmatta henkilöä. Hän itsekin vaikutti varmasti kummalliselta. Musta puku päällä ja vielä likaisessa paikassa. Mies huokaisi ja antoi asian olla.

//Vähän autohittausta, mutta toivottavasti se ei haittaa. :''D//

//ei haittaa x)//

Jim hätkähti hereille jonkinmoisesta transsistaan. Oliko hänen edessään seissyt juuri joku?! Mies vilkuili taaksensa ja hidasti vauhtinsa äkisti, ehkä liiankin äkisti sillä meinasi lentää tangon yli pyörän pysähtyessä. Hän katseli hätääntyneenä ympärilleen. Oliko hän ajanut jonkun päältä? Joku oli aivan varmasti seissyt hänen edessään.
Ei kai hän...ollut tappanut ketään. Voi helvt!

Jim käänsi nopeasti pyöränsä ympäri ja ajoi, nyt kuitenkin paljon hitaammin samaa reittiä jota oli ajanut. Hän puristi ohjaustankoa. Ei hän ollut voinut ajaa kenenkään ylitse, eihän? Mekaanikko katseli ympärilleen hätääntyneenä ja nosti kypärän aurinko suojuksen nähdäkseen paremmin. Ei mitään. Oliko hän nähnyt vain näkyjä? Se olisi suuri helpotus, paitsi jos ajatellaan siltä kannalta, etä ne jotka näkee näkyjä on hulluja...sitten se ei olisi hyvä juttu. Jo se, että melkein ajaisi jonkun päältä oli paha ja päältä ajaminen, tosi paha. Jim jatkoi vielä eteenpäin ja huomasi mustaan pukeutuneen miehen seinän vierellä. Mies huokaisi syvään, näkyjä ei siis oltu nähty ja kukaan ei ollut loukkaantunut..tai ainakaan pahasti.

Jim ajoi lähemmäs musta pukuista. Kuitenkin varovasti, olihan hän juuri meinannut ajaa tuon päältä ja, pakko myöntää. Mies näytti melko pelottavalta.
"Hei! Ootko kunnossa?" Jim aloitti matkan anteeksipyyntöön jota seuraisi joko onnellinen tai ei niin onnellinen loppu. Moni haastettiin nykyään oikeuteen näissä jutuissa.
"Sori...en huomannu sua yhtään kun aattelin ettei täällä ketään olis" Mekaanikko jatkoi melko hätäiseen ja asetti pyöränsä tyhjä käynnille. Miksei sammuttanut? No jos tuo mustapukuinen olisi vihainen niin tyhjäkäynniltä saisi pyörän nopeammin käyntiin ja pääsisi livohkaan, ehkä.

Eipä mitään ~~
--------------------

Gyula kuuli jostain päin moottoripyörän ääniä, mutta ei jaksanut välittää. Ei se hänelle kuulunut, jos joku täällä ajeli. Kunhan ei ihan vaaraksi olisi, vaikka eihän androidi surua tuntenut jos joku menehtyi. Tunnepiiri olisi hyödytön tässä työssä. Piti pystyä tietenkin suojelemaan pomoa, vaikka se tarkoittaisi jonkun tappamista. Tunteet estäisivät senkin asian. Siksi sitä ei kai asennettukaan.
Violettihiuksinen huomasi jonkun miehen vähän matkan päässä, eikä kiinnittänyt asiaan isompaa huomiota. Ei olisi uutta, että täällä olisi muitakin iltapäivä kävelyllä.
Mutta pian oli paikallekkin tullut toinenkin henkilö, taisi olla se joka ajeli täällä pyörällään. Hmh.. Ihme ruuhka täälläkin taisi olla. Ehkä tästä tilanteesta pääsisi ilman suurempia keskusteluita... Vaikka hänet ehkä huomattiin jo.

Androidi vain jatkoi matkaansa eteenpäin antamatta pienintäkään huomiota Takashille tai Jimille. Pitäen heitä kumminkin pienesti silmällä ja kuunnellen. Gyula tosin piti aina kaikkia silmällä. Se kuului työhön. Melkein automaattisesti hän piti aina ympärillä olevia henkilöjä silmällä, kun kuka vain saattoi olla vaarallinen tai muutenvaan suunnitella hyökkäystä.

Takashi

Mustahiuksinen huomasi jonkun lähestyvän moottoripyörän kanssa, mutta tällä kertaa hyvin hiljaa. Toinen oli siis huomannut, että oli meinannut ajaa jonkun päälle ja oli päättänyt tulla tarkistamaan. Toinen aloitti kysymyksellä oliko mies kunnossa ja siirtyi sitten samantien anteeksipyytöön sekä selitykseen. Selitykseen, ettei hän uskonut täällä olevan ketään. Juuri se mitä Takashi oli ajatellut aikaisemmin. Mies huomasi ettei nuorempi laittanut sammuttanut pyöräänsä, joten kait hän luuli, että Takashi olisi jotenkin todella vihainen ja jos homma alkaisi riistäytyä käsistä, niin nuorempi voisi paeta nopeasti paikalta. No, ei Takashi aikonut alkaa huutamaan toiselle, vaikka vähän tympikin. Mies huokaisi ja kääntyi katsomaan toista totisen näköisenä ja vastasi. ''Olen minä kunnossa ja arvelinkin syysi olevan juuri se, että täällä on vähän väkeä.'' Saattoi olla yllättävää, että se henkilö, jonka päälle oli meinattu juuri ajaa, oli näin rauhallinen. Takashi oli hieman laiskalla päällä eikä viitsinyt nostaa tästä mitään hirveää meteliä. Takashi huomasi toisen olevan lähes yhtä pitkän oloinen kuin hän oli ja toinen oli myöskin lihaksikas, kuten hänkin. Mies alkoi miettimään, että miten kävisi, jos alkaisi tappelu jostain kumman syystä. Eihän sitä tiennyt miten hyvä toinen oli tappelemaan, mutta oli hänkin hyvä.

Mustahiuksinen huomasi violettihiuksisen tuijottavan heitä, vaikka sivusilmällä. Puvussa oleva henkilö tuijotti takaisin ja sanoi yhtäkkiä. ''Mitä sinä siinä tuijotat?'' Hän ei pitänyt siitä, kun jotkut olivat muka niin ulkopuolisia, mutta tuijottivat silti. Tuo pitkätakkinen henkilö vaikutti hieman epäilyttävältä, sillä hänen katse vaikutti tyhjänoloiselta ja hän vaikutti salaperäiseltä. Mitä lie toisella oli päässään, jos nyt oli edes mitään. Toinenhan oli robotti, joten ei kait se mitään ajatellut, mutta ei Takashi tiennyt sitä. Ei ainakaan vielä.

Jim huokaisi helpotuksesta päänsä sisällä. Pukumies ei ollut vihainen. Kuitenkin pisti ihmetyttämään tuon rauhallisuus. Taisi aikamoinen kovanaama olla. Päältä meinataan ajaa eikä ilmekkään värähdä.
"Huh! Mä olin ihan varma et sä haluut nostaa jonkun oikeus jutun mua vastaan" Mekaanikko tunnusti ja hetkellinen jännitys, jopa osittain kauhun tapaisena käväissyt tunne oli tipotiessään. Jimin katse kiersi Takashia. Todella karskin näköinen tyyppi, ehkä jonkin verran häntä itseään vanhempi. Mies naurahti mielessään, näytti ihan joltain mafia tyypiltä tuossa mustassa puvussa ja aurinkolaseissaan. Eihän Jim sitä tiennyt, että sellaisista aisioista olikin oikeasti kyse. Viimeinen ajatus mekaanikon päässä tuosta miehestä oli, että tappeluun ei tuon kanssa kannattaisi ryhtyä vaikka ihan hyviä tässä oltiinkin. Tai no..ainakaan selvinpäin ei tulisi mieleenkään.

Jim ei ollut pannut merkille kolmattakin paikalla olijaa. Häntä siis kummastutti kun Takashi sanoi melkoisen tylysti, hänen ohitseen kysymyksen tuijottamisesta. Mekaanikko seurasi siis pukumiehen katsetta ja kääntyi katsomaan taakseen pyörän selästä käsin, jonka tyhjäkäynti oli vieläkin jostain syystä käytössä.
Jimiltä kesti hetken löytää Takashin tiuskaisun kohde. Kun Jim sen viimein löysi, eihän voinut olla hämmästelemättä. Koskaan ei ollut mekaanikon silmään pistänyt yhtä mielenkiintoisen näköistä, ihmisen kaltaista androidia. Kuitenkaan, hän ei ollut myöskään koskaan nähnyt noin epäilyttävän näköistä robottia.