Just a one drink eh?

Katulamput alkoivat juuri syttyä keskustassa ja kadut tyhjenivät nopeasti. Muutamia henkilöitä näkyi siellä täällä kävelemässä kohti kotejaan, mukaan lukien Jim. Mies ei kuitenkaan ollut menossa kotiinsa vaan tulossa sieltä. Hän ei ollut löytänyt yhtä vaivaista siideriä kotoaan ja siksi talsi nyt kärttyisenä lähintä baaria kohden.
Jonkin aikaa hän joutui kävelemään ennen kuin löysi kadun varrelta kunnollisen näköisen paikan. Virne naamallaan nuorimies asteli sisään ja nopeasti tiskille. Hän päätti mielessään, että ottaisi vain yhden oluen ja läksisi menemään. Tänä iltana hän ei lähtisi kotiin perse olalla.
"Yksi huurteinen" Jim sanoi ripeästi ja tottuneesti pyöreälle tiskijukalle joka toimi nopeasti.
Jimmy katseli ympärilleen, baari oli melkoisen täynnä tähän aikaan illasta. Ei tämä kovin suosittu paikka voinut olla kun kerran ei tästä oltu kuultu mitään puhuttavan.
Tiskijukka huikkasi ja Jim kääntyi miehen puoleen.
"Se tekee 5,50" pyöreä kasvoinen mies sanoi ja heilutti kättään Jimin naaman edessä joka tuijotti hetken aikaa takaisin tyrmistyneenä. 5,50! Yhdestä oluesta! Hiton kallispaikka. Vaikka nuorenmiehen mielessä liikuskeli kaiken laista tuohon hintaan liittyen kaivoi hän kuvetta ja ojensi ryppyisen setelin ja tarttui kylmään olut tuoppiinsa kulmat kurtussa.
"Paraskin olla hyvää olutta" mekaanikko mutisi juuri kun pienelle lavalle, joka oli rakennettu vastapäistä seinää vasten sytytettiin muutama spottivalo ja joku ruipelo poika essu ympärillään kantoi mikin keskelle tuota vaatimatonta lavaa. Jim katsoi kysyvästi ympärilleen ja hörppäsi tuopistaan hämmästyen. Pirskutti! Tämä tavara oli oiskeasti hyvää.

Hieman kalpeahko nuorukainen katseli itseään peilistä, samalla kun harjasi vaaleita hiuksiaan. Hiukset eivät ihan kokonaan blondit olleet sentään, niistä löytyi violettia, punaista ja vihreää väriä myös. Valentine rupesi hiljakseen hyräilemään jotain kappaletta ja laittoi harjansa takaisin yhdelle pöydälle. Sen jälkeen nuorukainen rupesi kiinnittämään hiuslisäkkeitään. Tällä kertaa aika kirkkaan punaisen ja oranssin. Vallu katsoi vielä hetken itseään peilistä. "Saa luvan kelvata..." hän mutisi itsekseen.
Vallu väläytti kasvoilleen suloisen hymyn ja laittoi kumpaankin käteensä puna-musta raidalliset hansikkaat. Noin.. Nyt ei cyborgi-käsi näkynyt ollenkaan. Jos kaikki menisi hyvin niin se ei paljastuisi. Harmi vain, että lavalla tuli usein hyvinkin kuuma ja oli tuskaa olla pitkähihaisessa. Muttei muutakaan mahdettu. Salaisuus oli moninkerroin tärkeämpi, kuin joku pieni lämpöhalvaus lavalla.

"Valentine, pistä vauhtia, vuorosi alkaa pian."
"Joojoo..." cyborgi mutisi ja hymähti sitten. Ehkä jonain päivänä hän pääsisi esiintymään suuren yleisön edessä. Suurella lavalla... Ja kaikki odottaisivat vain hänen esiintymistään. Kunhan nyt ensin tämä ihme riitakin ratkeaisi ihmisten ja koneiden välillä. Silloin unelma voisi olla mahdollista.
Vähän ajan päästä Valentine astelikin lavalle. Ei häntä kovinkaan paljoa jännittänyt. Tähän tunteeseen oltiin niin totuttu ja se tuntui jopa mukavalta. Monet muut olisivat hermoilleet tässä tilanteessa ja haluaisivat äkkiä pois. Ei Vallu. Hän rakasti niin paljon laulamista ja muutenkin esiintymistä. Tämä oli hänen kutsumuksensa. "Hyvää iltaa, hyvä yleisä." blondi toivotti iloisesti hymyillen ja kumarsi pienesti. Pian hän aloittikin jo laulamisensa, joka kuullosti upealta ja ammattimaiselta.

"Maketakunai to sakenda mune no
Koe ga kikoeta daro
Tsuyogatte tachimukau shika nain da

Dare demo nai sa kimi no ban da yo
Nige dashicha ikenai
Yuzurenai ashita wo kakete yarun da..."

Jim ehti jo olettaa, että lavalle sytytettiin valot vain huvin vuoksi, mutta sitten blondi tyttö asteli lavalle. Ei kun, hetkinen...oliko tuo esiintyjä tyttö vai poika? Mekaanikko kurtisti kulmiaan ja siemaisi juuri äsken tilaamansa toista tuopillista, ensimmäinen oli ollut niin hyvää, että se oli ollut pakko vetää heti kitusiin. Sopimus yhdestä lasillisesta oli tipotiessään.
Valentinen alkaessa laulaa Jimin oli pakko lopettaa juominen hetkeksi ja kuunnella tuon laulua. Miksi noin hyvä laulaja lauloi tällaisessa emäjunttilassa? Mies pyörittli päätään, ei olisi pitänyt tulla tähän paikkaan. Pelkkiä kysymyksiä ja vieläpä typeriä sellaisia.

Ennen kuin mekaanikko ehti edes huomata, oli hänen eteensä kertynyt aika pino tyhjiä laseja. Hän heilui sen tytön näköisen pojan laulun tahtiin. Jim oli saanut siltä ruipelolta pojalta joka oli tuonut mikin vastauksen kysymykseen. Ihastuneen oloinen poika oli huokaillut ja kertonut hieman pettyneenä, että laulaja oli poika. Taasen Jimmy pyöritti päätään. Eihän tuollainen käynyt päinsä..poika joka näytti ihan tytöltä..ei siis mitenkään käynyt päinsä!
Selvänä mekaanikko ei olisi tehnyt tai edes ajatellut laulajaa, mutta nyt kun oli ennätys vauhdissa tyhjennetty sellaiset päälle kymmenen tuoppia alkoi mielessä liikkua väähän kaiken laista. Jimmy nousi hoiperrellen seisomaan ja kaatoi muutaman tuolin koittaessaan pysyä pystyssä. Hän alkoi taputtaa epämääräisesti.
"Hyvä hyvä, onshe hienoa kun tällishessha paikasha on noin hyväh laulaja! Hyvä, hyvä" humalainen mies sammalsi.

Valentine jatkoi rauhassa laulamistaan eläytyen siihen aivan täysin. Hän rupesi hieman liikkumaankin laulunsa tahdissa, lähes tahtomattaan. Niin kävi nuorukaiselle useinkin. Hän usein alkoi hieman tanssahtelemaan laulamisensa tahtiin ja usein hyvän musiikinkin. Ei hän sille mahtanut ollenkaan mitään. Ei hän pystynyt estämään sitä. Se tuli aivan automaattisesti.

"Te no hira wo mitsumete
Tsuyoku nigirishimetara
Kokoro ni chikara ga nagare dasu"

Valentine katsoi välillä aina yleisöä ja ketä kaikkia siellä oli. Aika monen edessä taisi olla montakin tyhjää tuoppia. No se oli täällä tyypillistä. Monet tulivat tänne vetämään perseensä olalle oikein kunnolla. Välillä olikin ahdistavaa, kun känniset rupesivat huutelemaan yleisöstä jotain pervouksia. Monet luulivat häntä myös tytöksi, ja se ei niin mukavaa ollut. Hieman nöyryttävää näyttää niin tytöltä. Hän oli mies, ei hänen pitänyt näyttää tytöltä. Enemmänkin komealta.
Hän vilkaisi Jimmyyn päin.
Taas joku tuollainen humalainen rupeaa sammaltamaan jotain epämääräistä. Vallu ei siihen kauheasti keskittynyt ja jatkoi laulamistaan.

"Get break up! To break up!
Atarashii fighter hontou no hajimari sa
Kimi wo kimi wo koete yukun da
Kono basho kara
It's time to go!! "

Jim närkästyi kun ei saanut vastakaikua kiitoksilleen.
"Pershkele kun eih edesh kiitoshta voihda shanoa!" juopunut mies selitteli ja talsi lähemmäs lavaa.
"Mikäsh shuper thähti shinä luulet olevhasi?!" jatkoi ja osoitteli Valentinea sormillaan.

Tiskijukka oli kiertänyt pois tiskin takaa ja astellut rauhallisesti, ilmeisen tottuneesti Jimin luokse.
"Nyt on kuules poika aika lähteä kotiin" juomankaataja totesi ja tarttui Jimiä olkapäästä.
Humalasta riippumatta mekaanikko huitaisi refleksin omaisesti nyrkkinsä tiskijukan nenänvarteen ja ennen kuin kukaan ehti silmiään räpäyttää oli käynnissä täys mekkala. Kaikki baarin vanhemmat juopottelijat kävivät joukolla Jimmyn kimppuun, pitihän tuota nyt rangaista hyvän miehen mottaamisesta.
"Antaah tulla! Kaikkih vaikkah kerralla!" Jim räyhäsi ja viskaisi yhden päälle käyneen miehen sivummalle. Pakko sanoa, että oltiin sitä ennenkin tappeluissa oltu ja harjaannuttukin näissä jutuissa. Selvänä mekaanikko ei kuitenkaan koskisi kärpäseenkään. Voi herra jumala, kuinka tästä pahasta tavasta päästäisiin eroon?
"Kuulesh ny poikah! Nyt voishit lurauttaa johnkun kiwan laulun" Jim katsoi epämääräisesti lavalle ja osoitti sanansa Vallulle siinä samalla kun sai muutaman nyrkin naamaansa. Mekaanikko pääsi nopeasti tappelu makuu ja alkoi piestä porukkaa oikein kunnolla, ikäväkyllä saaden kuitenkin itsekkin köniin oikeinkunnolla.

Valentine lopetti laulamiseensa ja katsoi hieman hämillään Jimiä. Eikö toinen nyt tajunnut, ettei hän voinut vastata? Ei hän voinut, koska nyt oli esiintymässä. Mutta kai olisi parasta sanoa edes jotain, ettei nyt mitään vakavempaa tapahdu.
"Anteeksi, en mä oikein äsken voinu sanoa... Mutta kiitos kumminkin." Vallu sanoi hieman hymyillen.
Hän oli juuri taas jatkamassa lauluaan, kunnes Jimmy sammalsi jotain lisää.

"En mä mikään super tähti luule olevani..."
Ehkä jonain päivänä saatettaisikin. Kunhan ensin pari asiaa tapahtuisi. Ja jos tulisi nyt toinenkin tilaisuus näyttää kykynsä, ei se muuten onnistu. Muttei täällä saastaisessa baarissa kauaan jakseta olla. Hän halusi jotain muuta. Jotain parempaakin, kun esiintyä humalaiselle yleisölle.
Ja ennenkuin hän arvasikaan oli kehittynyt aika hurja tappelu. Hän peruutti muutaman askeleen. Jotenkin tyypillistä.
Heti kun yksi lyö kaikki seuraa aivottomina perässä.
Valentine huokaisi hieman närkästyneenä ja lähti kipittämään takaisin takahuoneeseen, pois täältä lavalta. Kumminkin joku humalainen mies päätti estää sen ja oli kiivennyt lavalle, ruveten sammaltamaan jotain. "Hei, irti..." Valentine tuhahti, kun mies oli tarttunut käteen. Vallu läppäsi miestä kasvoihin ja johan päästi irti. Kostoksi tämä kumminkin törkkäsi Valentinen lavalta, ja nuorukainen kaatui ilkeästi metallikädelleen.

Jim huiski nyrkkeinensä sinne tänne ja yllättävää kyllä, osuikin aika usein.
"Eikösh shitä laulua nyt alah kuulua!?" mekaanikko mölisi ja vilkaisi lavalle. Mitä? Se poika ei sesonutkaan enää mikin edessä. Minne se rotjake oli kadonnut? Jimmy vilkaisi lattialle ja löysi etsimänsä. Se poika oli lattialla loikoilemassa! Vaikka laulaa piti hitto vie!
"Enkösh shnonut ettäh alal laulaa! Ei shulla ole aikaa torkuille!" mies komenteli ja koetti taerttua Valentinea oikeasta kädestä ja vetäistä tuon pystyyn.

Baarissa oli täysi mellakka päällä. Ei olisi ollut ihme jos lattialla makaavat olisivat suoraan kuolleita. Kukaan ei kuitenkaan vaivautunut soittamaan poliisille. Tiskijukkakin, vaikka olikin selvinpäin, oli yhtynyt metakkaan ja jakeli luuviitosia paksuilla käsillään. No...olihan tämäkin tapa pitää hauskaa.

Valentine nousi hieman kiroten. Käteen sattui... Tai lähinnä hermoihin, jotka oli yhdistetty käteen. Vallu yritti liikuttaa metallikätensä sormia ja kauhukseen huomasi etteivät ne nyt liikkuneet hyvin.
Voi.... Taas käsi oli hieman mennyt rikki. Pitäisi käydä korjauttamassa taas jossain, yhdellä kädellä asiat eivät hoidu helposti.
Hän vilkaisi Jimmyyn, joka tuli lähemmäs. Eikai haastamaan riitaa..? Hyvä ettei nyt sentään kaikki baarissa olleet kimpussa.

"En mä nyt voi laulaa, ku tääl on hurja tappelu..." Valentine sanoi.
Hän ei tajunnut väistää ja toinen saikin kädestään kiinni. Vallu melkeinpä säikähti sitä. Hän nousi äkkiä ylös. "Päästä irti!" Valentine sanoi äkkiä, ehkä hieman töykeästi. Eikai Jimmy nyt tajuaisi, että hän on cyborgi. Se saattaisi olla sitten potkut hänelle, kun ei Vallu asiasta pomolleen ollut kertonut.

Jim alkoi höröttää.
"Vai et voi laulaa?! Juurih äskennhän lauloiht tuosha noinh." mies hoiperteli ja koitti vetää Valentinea lähemmäs. Ehkä tuo poika tajuaisi jotain jos vähän uhkailisi. Lumiukotkin tajusi ainakun meinasi lyödä. Hetkonen, lumiukot? Ne eivät taas liittyneet mihinkään. Mekaanikko ravisti päätään ja koitti keskittää katseen Valluun. Hankalaa se kyllä oli.
"Mikshikäs shinä näyhtät ihan naishelta? Shinä taidat ihan oikheasti olla tyttö!" Jimmy soperteli aivan omia juttujaan.
"Nyth keksin!" mekaanikko huudahta ja koitti kouraista Valentinen miehyyksiä, siinähän selviäisi mitä sukupuolta tyyppi olisi. Cyborgin käteen Jim ei osannut kiinnittää huomiota. Onnistuisitko itse jos joutuisit miettimään oikein kunnolla mihin suntaan katsot?

Kello oli kiertänyt kohta jo useamman kierroksen, eikä tappelulle näkynyt loppua. Kaikki olivat väsyneitä, mutta silti yrittivät väkisin käydä toistensa kimpuun. Ei se maailmanmeno miksikään ollut siis muuttunut.

Valentine huokaisi ja koitti pysyä rauhallisena. "Jos et huomannu nii tääl on tapprelu meneillään.." cyborgi totesi. Ei nyt edes kukaan kuuntelisi laulamista, kun puoli baaria ainakin tappeli. Osa oli viisaina lähtenyt. Hänkin haluaisi, muttei nyt oikein pääsisi.
Naiselta? Sellaista hän olikin usein kuullut. Muttei se aina oikein mukavaa ollut. Ei miehet voineet olla kauniita, heidän piti olla komeita ja ei niin naisellisia.
"En mä sille mahda mitään." Vallu sanoi tyynesti. Ei auttaisi mitään, jos humalaiselle alkaisi selittää jotain järkevää tai huutaa. Se vielä ruokkisi lisää ja hän ei ikinä pääsisi tuosta kännisestä käestä eroon. Jos nytkään voisi mitenkään päästä. Ei tätä kauaan jaksanut.
"H-hei.." Valentinen lause keskeytyi ja tämä punertui rajusti poskistaan, Jimmyn kouraistaessa häntä haaruksista. 'Nyt riitti...' Hän manasi mielessään ja katsoi hetken Jimmyä silmiin.

"Anna mun olla." Vallu totesi närkästyneenä ja koitti läpätä vapaallakädellään Jimmyä lujaa poskelle.
Hän ei jaksanut enään. Tuo oli niin rasittavaa.

Jimmy virnuili kun toinen punastui. Virnuilu loppui kuitenkin lyhyeen kun sai odottamattoman läpsäisyn naamaansa. Mekaanikko tuijotti hetken Valentinea silmät selällään.
"Kui sä ny tollee?!" Jim huudahti vieläkin puristaen Vallun cyborgin kättä. Sammallus oli kaikonnut. Läpsäisy on nääs todistetusti tapa saada humala rauhoittumaan. Kyllähän mekaanikko vieläkin olisi puhaltanut monta promilea, mutta nyt olivat lumiukot tiessään.

Jim katseli ympärilleen ja koitti keksiä miksi roikotti poikaa kädestä ja miksi paikka oli täynnä tappelevia juoppoja. Mekaanikko vilkaisi Vallun kättä jokseenkin hämmästyneen näköisenä. Hihan välistä pilkisti metallinen käsi.
"Sä olet cyborgi!" mies huudahti. Kovinkaan moni ei varmastikkaan kuullut ja jotkut harvat jotka kuulivat olivat niin tokkurassa, etteivät he tienneet mistään mitään. Jokatapauksessa Jimmy itse oli pudottaa silmät päästään.

Valentine katsoi edelleen hieman nolona Jimmyä. Kaikkea sitä nyt kokeekin. Erikoinen työpäivä taas vaihteeksi, tai sellaisen alku. Ei tässä oikein kerennyt edes esiintyä paljoa.
"Ansaitsit sen..." hän huokaisi. Mitä oli tullut nyt vain ahdistelemaan mokoma. Onneksi läppäisy yleensä hieman selventää ajatuksia. Ainakin toinen näytti ja vaikutti selvemmältä kuin aiemmin, silti än olisi voinut kovempaakin lyödä. Ja cyborgi kädellä olisi vielä paremmin onnistunut.

Hän vilkuilu ympärilleen. Onneksi tappelu oli tainnut loppua. Välillä tämä työ oli niin rankkaa ja inhottavaa noiden tappelupukarien takia. Ja perverssejen, jotka yrittivät päästä hänen kanssaan treffeille. Tuskin tajusivatkaan hänen olevan mies.
Vallu katsoi ihmeissään Jimiä. Ei. Nyt tämä meni tajuamaan sen ja huutamaan siitä koko maailmalle. "Shh..." Valentine hyssytteli äkkiä ja vilkuili ympärilleen.
"Älä nyt julista sitä koko maailmalle..." Tuskin edes moni tajusi.
Mutta silti. Sen piti pysyä salassa.

Jim katsoi Vallua hetken ihmetellen. Miksi toinen nyt noin kovasti hyssytteli. Vaikka ei oikeastaan tajunnutkaan mistään mitään kumartui hieman ja pisti sormen suunsa eteen hyssyttäen ja sitten naurahtaen.Eihän tässä vielä kokonaan selviä oltu
Mekaanikko sai kuitenkin lopettaa naureskelunsa lyhyeen kun mustasilmäinen tiskijukka kouraisi mitään sanomatta Jimmyn otteeseensa.
"Hei! Hei, mitä sä!??" mies kyseli ja sätki, mutta turhaan. Isokokoinen juomankaataja oli vahvempi. Vakavana vahvempi totesi, että nyt jätkä lähtee ja takaisin ei tulla. Jimi hiljeni ja ihmetteli mitä toinen nyt selitti.
Nopeasti hänet olikin jo heitetty takaovesta roskien sekaan. Vaikka JIm olikin pöllistynyt jaksoi hän silti vielä uhota.
"Ei maksavaa asiakasta näin kohdella!!" mekaanikko mölisi juuri kiinni läimäytetylle ovelle.
"Teillä on muuten cyborgi töissä! CYBORGI!!! Ei silleen, että niissä mitään vikaa ois!" Jimmy jatkoi vielä mölisemistä roskien seasta, melko varmasti kuului sisällekkin. Mies hiljeni kun ei puhti riittänyt enää huutamiseen.

Mekaanikko muisteli vielä mielessään tuota cyborgia. Käsi oli näyttänyt vialliselta, eihän tällainen kännipäinen olisi voinut pidellä sellaista kättä paikallaan joka olisi ollut ehjä...nyt kun sitä ajattelee näin rauhassa. Oli se kyllä epäreilua, cyborgi sai palkkaa tuolla laulamisesta vaikka hän hän se siellä oikeasti oli ihmisiä viihdyttänyt...vai oliko.
"Sanonpahan vielä vain etää CYBOOOOOORGIIIIIII!!!" Jim huusi niin kovaa kun kurkusta lähti vielä viimeisen lauseensa.

Valentine pelkäsi, että Jimin huutelujen takia hän menettäisi vielä työnsä. Miten hän sitten muka saisi elantonsa? Ei nyt edes tästäkään saanut paljoakaan palkkaa. Käden ja jalan kunnossapito maksoi ihan mukavasti ja piti ruokaakin saada. Jos nyt toinen huutelisi koko baarille, hänen olevan cyborgi niin ei varmaan enään tykättäisi. Täällä käy aina niitä cyborgin vihaajia ja heidän juttujaan saa aika paljonkin kuunnella.
Hän meni kauemmas Jimmystä. Onneksi toinen vietiin pois. Ei hän olisikaan enään jaksanut. Nyt pitäisi hiipiä takahuoneeseen ja pois täältä, kotiin. Ja huomenna kunnostamaan tämän käden. Mitkälie virtapiirit menneet rikki.
Valentine hiipi nopeasti takahuoneeseen ja meni naulakon luokse. Pukien vaivalloisesti takkinsa päälleen. Hän säpsähti kuullessaan taas sen saman tyypin huutoja ulkoa. Eikai se nyt yrittänyt antaa hänelle potkuja, kun noin kiljui pihalla.

Vallu sai viimein takkinsa päälleen ja meni takaovelle, siitä pihalle. Hän katsoi hieman ärsyyntyneenä Jimmyä. "Kuule...." cyborgi aloitti rauhallisesti.
"Tajuatko, et mä saatan saada potkut tuosta huutamisestasi, jos pomoni kuulee?" Valentine huokaisi. Toivottavasti toinen nyt oikeasti tajuaa sen. "Ja jos saan potkut, niin ole hyvä ja kerro miten saan sitten elantoni..."

Jim istui roskakasassa ja näpräsi mukanaan tuomaa jakoavainta joka oikeastaan oli aina mukana takataskussa. Mekaanikon pää nousi kun takaovi aukesi.
"Et sää töitä risakätisenä tartte ja sitten etit vaan uuden duunin jos täältä saa kenkää." Jim jutteli lähinnä jakoavaimelleen, sillä oli kääntänyt katseensa nähdessään kuka ovesta tuli.
Nuorimies värähti inhoten ja kääntyi nopeasti toiseen suuntaan. Hetken yökkäiltyään Jim oksensi.
"Hitto soikoon, oisit läimäyttäny vasta vähä myöhemmi" mekaanikko mutisi suutaan pyyhkien.
Varovasti hän kömpi ylös roskista ja nuuskaisi itseään irvistäen.

Baarista kuului lasien kilstelyä. Taisivat siellä taas olla sopusoinnussa. Jim veti suunsa mutruun.
"Minähän se siellä ihmisiä viihdytin ja sitten heittävät ulos..." mies sanoi nyt jo lähinnä vitsinä ja virnisti kääntyen taas Valentineen päin.

Valentine pysyi paikoillaan ja katsoi Jimiä. Ei se niin helppoa ollut ja sitä ei tainnut toinen ymmärtääkään. Hän olisi aika pulassa ilman rahaa, kun metalliosat menisivät epäkuntoon ja sitten oltaisi ihan rampa ja työkyvytön.
Hän huokaisi. "Miten niin muka? Kyllähän mäki tartten rahaa elämiseen." cyborgi sanoi. Ei rahaa niinkään tarvitsisi, jos hän olisi kokonaan robotti. Mutta ei vain, ei hän ollut eikä halunnut olla. Että Vallu vieläkin katui sitä, että idioottina meni syöksymään kotiinsa, joka oli ilmiliekeissä. Sehän oli täysin tyhmää. Sen takia menetettiin käsi ja jalka ja saatiin mukavat arvet, jotka eivät parane koskaan.
"No minkäs sille enään mahtaa..." hän sanoi.

Kohta pitäisi mennä. Ei hän halunnut nyt jäädä juttelemaan jonkun krapulaisen seuraan, joka oli osasyyllinen käden rikkoutumiseen. Miksi nyt sen tappelun aloitti.
"Kaikki eivät pidä tappelua viihteenä..." Vallu sanoi hiljaa ja lähti kävelemään pois päin, hieman irvistäen hermokipujen takia.

Jim katsoi Valentinen perään, tietäen olevansa ainakin osittain syyllinen toisen kädenrikkoutumiseen ja kipuihin. Syyllisyys alkoi vaivata krapulaisen mieltä.
"Hei! Odota!" mies huudahti ennenkuin ehti enempiä edes ajatella. "Voin korjata kätesi..." mekaanikko jatkoi. Hän oli melko varma, että laulaja kieltäytyisi avun tarjouksesta, sillä kovin moni ei varmastikkaan suostuisi krapulaisen, roskissa pyörivän miehen korjattavaksi.
'Tämän juomisen on loputtava..' Jim komensi itseään mielessään samalla kun odotti vavstausta tarjoukseensa.

"Veikkaan, että sanot nyt ei.." Jim puhkesi puhumaan malttamattomana.
"Kuitenkin oli pakko ehdottaa kun tuli jotenkin syyllinen olo" mekaanikko tunnusti, täysin selvinpäin jos olisi olut niin ei ikinä olisi tuollaisia kerrottu. H'n lähti kävelemään pää osittain painuksissa kohti Valentinea aikeenaan jatkaa tuon ohi kotiin. Huomenna hän ei varmastikkaan muistaisi itse mitään tämän illan tapahtumista mitään ja kaikki jatkuisi ihan normaalina. Jim horjahti hieman ja kirosi. Miehen käsi nousi ja läimähti vasten omia kasvoja, jos vaikka auttaisi selvittämään ajatuksia.

Paljonkohan nyt tämä käden korjauskin tulisi maksamaan? Toivottavasti se ei nyt ihan hurjan pahasti mennyt rikki.
Valentine pysähtyi kuullessaan Jimin huutavan. Hän kääntyi tähän päin katsoen kysyvästi. Vallu yllätyi kyllä suuresti, kun toinen tarjosi apuaan. Voisiko nyt Jim niin oikeastikin tehdä? Voisi ainakin mennä hieman halvemmaksi. Mutta... Olihan nyt toinen hänen iltaansa tuonut ongelmia...
Hän hymähti hiljaa. Ainakin Jimmy tunsi syyllisyyttä, ja se oli ihan oikein. Ei puoli rampana ollut mukavaa. Onneksi sentään ollaan vasenkätisiä, ettei nyt hetken oikean käden toimeettomuus haitannut ollenkaan. Kaikki tuskin olisivat edes tästä selvinneet.

"No kyllä se mulle sopii...." Valentine sanoi ja katsoi Jimmyä.
"Mutta pystytkö nyt tossa kunnossa korjaamaan mitään?" Vallu sanoi tarkoittaen, että olihan toinen nyt hieman humalaisena. Ei silloin oikein mikään tainnut onnistua.
Tai mistähän sen nyt tietään, kenties Jimmy nyt pystyi korjaamaan sen vaikka olikin hieman huppelissa. Olisi hyvä niin.
"Kuka muuten olet?" Valentine kysyi ja käveli Jimmyn viereen.

Jimiltä kesti hetki tajuta, että toinen oli vastannut myöntyvästi. Pieni hymy nousi miehen likaisille kasvoille.
"Tässä kunnossa rakentaa muutaman robotinkin jos vaan viitsii" mekaanikko vastasi ja kääntyi Valentineen. Tuon esittämään toiseen kysymykseen ei saatukkaan niin sutjakkaa vastausta...nimi..nimi. Aah!
"Ole Jim Angelfield, jotkut sanoo Jimmyksi. Ja sinä olit..." Jim esittäytyi ja koitti muistella Valentinen nimeä. Hän oli kuullut sen baarissa, jotenkin se oli tainnut ystävänpäivään liittyä...vai?

Jim asteli Valentinen viereen ja osoitti laulajan oikeaa kättä.
"Saanko katsoa?"mekaanikko kysyi, ehkä hieman uteliaan oloisena. Kuitenkin itselleen vakuutellen, että halusi vain tietää mikä kädessä oli vikana.
Juurikun Jim oli sanomassa jotain, joutuikin nostamaan käden suunsa eteen, krapula pukkasi päälle. Nyt ei kyllä enää oksennettaisi Vallun päälle! Päättäväisesti mies nielaisi oksennuksensa.
"Anteeksi vielä kaikesta, minun piti tulla ottamaan vain yksi tupillinen ja läksiä sitten kotiin" mekaanikko koitti selitelllä asiaa. Miehenä hän oli perinyt isältään melkeimpä kaiken jopa juopottelun...eikä loppua tainnut häämöttää vieläkään. Sitä aina sanoo, että nyt en juo ja silti sitä juo..

Valentine naurahti hieman. Ehkä käsi saadaankin kuntoon.
Hän nyökkäsi.... Jimmy kuulosti mukavalta. "Valentine Viscount." cyborgi vastasi. Joskus Vallua oli ärsyttänyt hänen hieman tyttömäinen nimensä, mutta iän myötä oli oppinut jotenkin pitämään siitä. Js ei hän sitä menisi vaihtamaankaan, tuskin vanhemmat siitä ilahtuisivat, vaikka olivatkin jo kuolleet. Kääntyisivät vielä haudoissaan... Ja nimi oli tavallaan yksi jäljelle jäänyt muisto perheestä. Jos voisi tehdä toisin Valentine tekisi, hän ei olisi muuttunut niin itseppäiseksi ja haastanut riitaa vanhempiensa kanssa. Mutta se oli niin myöhäistä, enään ei voinut edes pyytää anteeksi.

Vallu vilkaisi ympärilleen.
Hyvä, ketään ulkopuolista ei näkynyt. "Joo voit." nuorukainen sanoi ja kääri hiemana hihaansa ylös, että metallinen kätensä näkyisi.
Toivottavasti Jim ei tulisi kailottamaan kaikille, tästä metalli kädestä.
"Ei se mitään... On noin käynyt ennenkin." Vallu hymähti hieman.

"Valentine...nätti nimi" Jim sanoi, äänessään yllättävän vähän kiusoittelua.
Mekaanikko tarkasteli kättä tottuneen oloisena.
"Mitenkäs hermokivut? Liikkuuko käsi ollenkaan?" mies kyseli ja käänsi katseensa Valluun. Tuon käsi näytti päältäpäin ihan normaalilta, vian pitisiin olla joko olematon tai sitten järjestelmässä. Jimmy mietti vaihtoehtoja mielessään samalla kun tuijotti vuoroin Valentinen kasvoja ja vuoroin tuon kättä.

"Verstaani on vanhalla kaupunginpuoliskolla. Jaksatko kävellä vai soitanko taksin?" Jim kysyi. EI se käsi tässä seisomalla mihinkään parane. Mies lämmitteli käsiään toisiaan vasten iltaviileässä. Miten aavikolla voi olla kylmä?!
------------------------
anteeksi tynkä ja anteeksi että kesti vastata

Ei mitään ~~
------------------------------

"Kiitos..." Vallu hymähti. Normaalisti muut jätkät olivat ruvenneet heti kiusoittelemaan tuosta nimestä. Mutta onneksi Jim ei, olisi vielä muuten saanut uudestaan turpaan.
Valentine koitti liikuttaa hieman cyborgi kätensä sormia, mutteivät ne liikkuneet oikein kunnolla.
"No... Ei ne kauheasti tunnu... Ja ei liiku oikein kunnolla." hän vastasi. Hermokivut ovat nyt ihan tuttuja, ja ne eivät haitanneet. Hieman särkylääkettä ja se oli siinä. Mutta, jos se ei liikkunut kunnolla se olisi inhottavampaa. Kun ei voi tehdä oikein mitään.
"Hmmm...."
Vanhalla kaupungilla... Sinne olisi aika inha kävelymatka. Ei tuolla jalalla kävellä kovinkaan pitkiä matkoja, se tuntuu inhottavalta.

"Mielummin se taksi. Voin maksaa puolet..." Valentine sanoi. Olisihan se niin reilua, jos hän maksaisi oman puolensa. Kun jos Jimmy kerran korjaa hänen kätensäkin.

Jim kuunteli Vallun vastaukset analysoiden niitä mielessään.
"No eiköhän tuo aika nopeasti ole taas kunnossa" mekaanikko mutisi mietteliäänä ja alkoi kaivaa kännykkää taskustaan.

Naurahdus pääsi Jimmyn huulilta kun hän selasi taksin numeroa kännykkänsä puhelinluettelosta.
"Ei sun tarvitse mitään maksaa! Mähän se tässä auki olen. Voisit kai nostaa syytteen lähentelystäkin...kai. En oikein pysy enää kärryillä mitä tuolla tapahtui" mies sanoi baarin ovea kohti nyökäten ja luurin korvalleen nostaen.

Meni tovi ennenkuin taksipalvelusta soitettiin. Nopeasti Jim vilkaisi kadun nimen ja antoi omat tietonsa keskuksen hieman kyrpiintyneen kuuloisen naisen papereihin. Ei tainnut työ ihan miellyttää vai? Jimmy sulki luurin ja huokaisi.
"Kauheaa häsläämistä..taksihan tässä vain haluttiin.." mekaanikko mutisi itsekseen ja kääntyi sitten katsomaan Valentinea.
"Kulman takana on pysäkki...sanoin, että odotamme siinä" mies vinkkasi toiselle ja lähti kävelemään rauhallisesti, kädet taskuissa kohti bussipysäkkiä.

Valentine nyökkäsi. Taksilla pääsisi myös nopeammin paikan päälle, ja olisihan hyvä saada käsi äkkiä kuntoonkin. Ettei se nyt pahemmin menisi rikki.
Vallu vilkaisi Jimiin päin. "... Okei." hän sanoi. Jos kerran toveri tahtoo itse maksaa koko matkasta niin kyllä se hänelle käy. Ei tästä kannata ruveta kinaamaan tai mitään. Valentine hymähti. "En mä mitään syytettä nosta... Rahaa kuluisi liikaa..." hän sanoi. Jos vaikka häviäisikin, niin kyllä jo nyt kevyt lompakko kevenisi paljon lisää.
"Vaaditko muuten mitää maksua tän käden korjaamisesta?" cyborgi kysäisi. Tuo asia tuli äsken mieleen. Tuskin nyt toinen ihan ilmaiseksi kättä korjaisi, vai korjaisiko?

"Juu.." Vallu sanoi ja lähti kävelemään pysäkille päin.
"Hieman viileä ilma..." nuorukainen totesi. No, on tähän nyt jo totuttu. Mutta silti... Voisi nyt edes olla vähän lämpimänpi... Muttei voinut valittaakkaan.
Jos oli kylmä kannattaisi ostaa vaatteet, joissa ei tulisi kylmä. Tosin hieman tiukalla budjetilla ei vaatteisiin törsätä rahaa. Kannattaisi varmaan hankkia toinenkin työ, kun iltaisin vain täällä menee aikaa. Ja ei edes aina kauaan työpäivät kestä.

Jim naurahti toisen vastaukselle, vaikka häntä vähän säälittikin toinen.
"En veloita sinulta yhtään mitään! Eihän siinä olisi järkeä...kai" mekaanikko mietiskelisi. Hänen mielestään olisi todella typerää jos nyt pistettäisiin Valentine maksamaan rikkinäisestä kädestä.
Jimmyn oli pakko täristä, se lämmitti kummasti. Lisäksi se saakelin pullukka tiskijukka ei ollut viittinyt heittää takkia roskakasaan Jimin seuraksi.
"No joo, ehkä vähän on vilposta" mies sanoi lähinnä vitsinä ja virnuili perään.

Taksi, yllättävää kyllä, odotti jo bussi pysäkillä. Jim avasi auton oven Valentinelle ja odotti tuon hyppäävän kyytiin.
"Vanhankaupungin tehdasalue" Jim kertoi osoitteen heti kun pääsi istumaan auton penkille. Taxi kuski nyökkäsi ja painoi kaasua.