Valentine nojasi rennosti penkin selkänojaan ja katseli auton ikkunasta ulos ohikiitäviä hämäriä maisemia. Joidenkin baarejen räikeitä kylttejä, rakennuksista näkyviä valoja ja katuvaloja. Paljohan kellokin on, kun päästään kotiin? Varmaan ihan hyvän verran... No onneksi tänään ei olisi edes ollut pitkä työpäivä. Nyt kun mennään vielä käsikin korjaittamaan, tuskin sitä nyt ihan hetkessä saa kuntoon. Pitäähän varmaankin aluksi saada selville, että mikä sitä oikein vaivaa ja mikä on mennyt rikki.
Vallu käänsi karseensa ikkunasta Jimmyyn. "Selvä, herätän." hän sanoi ja käänty taas katsomaan ikkunaa.
Olisi aika hassua, jos hän vielä itsekkin nukahtaisi. Mutta Valentine pysyisi kyllä hereillä ihan itse kurilla.